30. 1.
maanantai
31. 1.
tiistai
1. 2.
keskiviikko
2. 2.
torstai
3. 2.
perjantai
4. 2.
lauantai
6. 2.
maanantai
7. 2.
tiistai
8. 2.
keskiviikko
9. 2.
torstai
10. 2.
perjantai
11. 2.
lauantai
Alvar Aalto -säätiö tukee maailmanperintöstatuksen tavoittelua sillä se edistää Aallon elämäntyön säilymistä.
Suomi on uudistamassa maailmanperintösopimuksen mukaisen kansallisen aieluettelonsa.
Kesällä 2018 toteutettiin avoin verkkokysely uusista maailmanperintökohde-ehdotuksista, jotka Museoviraston asettama työryhmä käsitteli vuonna 2019. Samalla arvioitiin niiden mahdollisuuksia täyttää erityisen yleismaailmallisen arvon vaatimus (Outstanding Universal Values, OUV), mikä on edellytys pääsyksi maailmanperintöluetteloon. Työryhmä arvioi, että kahdella ehdotuksella oli mahdollisuus menestyä kansainvälisessä arvioinnissa. Nämä olivat Alvar Aalto -säätiön ehdottama ”Alvar Aallon humaani, moderni arkkitehtuuri” sekä ”Järjestelmällisen asumustoiminnan tuloksena syntyneet alueet toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen (1940–1954)”.
Museovirasto on opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä valmistellut aieluetteloa varten ehdotuksen ”Alvar Aallon humaani, moderni arkkitehtuuri”, joka on työstetty tiiviissä yhteistyössä Alvar Aalto -säätiön ja Suomen ICOMOSin asiantuntijoiden kanssa. ”Lahdessa syksyllä 2019 järjestetty, maailmanperintöön paneutunut kansainvälinen “HUMANISTIC MODERNISM” – Works by Alvar Aalto in the World Heritage Context -seminaari antoi hyviä suuntaviivoja aieluetteloesityksen työstämiseen. Yksi linjaus oli, että Aalto-kohteiden sarjalla oli mahdollisuus täydentyä myöhemmin Suomen ulkopuolella sijaitsevilla kohteilla, mikäli ne saumattomasti täydentävät kokonaisuutta”, kertoo Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh.
Ehdotus sisältää 13 Alvar Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelemaa rakennusta tai aluetta, jotka muodostavat kokonaisuuden, jolla olisi asiantuntija-arvioiden mukaan mahdollisuus tavoitella pääsyä maailmanperintöluetteloon. Rakennusten sarjaan kuuluvat Alvar Aallon ateljee, Alvar Aallon kotitalo, Finlandia-talo, Kansaneläkelaitoksen päärakennus, Kulttuuritalo Helsingissä, Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus, Muuratsalon koetalo, Paimion parantola, Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, Sunilan selluloosatehtaan asuinalue, Säynätsalon kunnantalo, Villa Mairea ja Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkko.
Alvar Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelemat kohteet muodostavat modernin arkkitehtuurin kokonaisuuden, jollaista ei maailmanperintökohteiden joukossa Suomesta ole. Kansainvälisellä listalla on modernin arkkitehtuurin edustajina mukana sveitsiläis-ranskalaisen Le Corbusierin sekä yhdysvaltalaisen Frank Lloyd Wrightin rakennuksia. Aallon rakennukset edustavat yleismaailmallista modernin arkkitehtuurin kulttuuriperintöä, mutta kuvastavat samalla suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen kehitystä ja kokonaisvaltaista suunnitteluotetta.
”Aalto alkoi erkaantua mekanistisesta funktionalismista jo varhain 1930-luvulla. Suunnittelun keskiöön nousi käyttäjä – yksilö ja yhteisö – joiden kokonaisvaltaista hyvinvointia tavoiteltiin arkkitehtuurin avulla. Tämä humaani lähestymistapa sai kansainvälistä huomiota ja arvostusta alusta alkaen ja suuntaus vaikutti merkittävästi suomalaisen arkkitehtuurin kehitykseen – ja vaikuttaa yhä tänäkin päivänä”, valaisee Alvar Aalto -säätiön yliarkkitehti Jonas Malmberg.
Alvar Aalto -säätiössä tehtiin vuonna 2000 päätös Aallon arkkitehtuurin esittämisestä maailmanperintölistalle ja Alvar Aallon syntymän 100-vuotisjuhlavuonna, 1998, esitys Aallon kaikkien rakennusten suojelusta. Säätiön pitkäjänteinen työ arkkitehtuuriperinnön säilyttämisen ja suojelun parissa on laajentunut hedelmälliseen yhteistyöhön kansainvälisen Alvar Aalto -kaupunkien verkoston kanssa.
”Alvar Aalto -säätiö tukee maailmanperintöstatuksen tavoittelua. Sarjan kokonaisuus on rajallinen, eikä siihen käytännössä voi sisältyä kaikkia merkittäviksi katsottavia kohteita. Silti se lisää mielenkiintoa koko Aallon tuotantoa ja suomalaista arkkitehtuuriperintöä kohtaan. Maailmanperintö tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia arkkitehtuurikasvatuksen, näyttely- ja tapahtumatoiminnan, matkailun, rakennusperintötyön ja kansainvälisen yhteistyön osalta”, summaa Lindh.
Alvar Aallon ateljee (1954-55, 1962-63). Kuva: Maija Holma © Alvar Aalto -säätiö
