Aalto sai toimeksiannon ehdotuksen jatkokehitykselle jota tehtiinkin vuoteen 1952 saakka. Tonttiin liittyvät ongelmat johtivat päätökseen vaihtaa rakennuspaikka toiseksi ja uudeksi paikaksi tuli pienempi kolmiomainen Nordernskiöldinkadun, Messeniuksenkadun ja Minna Canthinkadun rajaama tontti Taka-Töölössä.
Välttääkseen suuren toimistorakennuksen mahdolliset ongelmat tiheästi rakennetulla kaupunkialueella, Aalto hajautti rakennuksen massan pienempiin osiin. Eri korkuiset osat muodostavat väljästi U:n muotoisen rakennusmassan jonka matalammat osat ovat kohti Kirjailijanpuistoa, kätkien sisäänsä korotetun, suojaisan sisäpihan.
Yleisöllä oli pääsy asiakaspalveluhalliin, kolmikerroksiseen prismanmuotoisilla kattoikkunoilla valaistuun tilaan. Halliin oli alun perin sijoitettu 28 asiakaspalvelukoppia. Rakennuksessa on mm. pieni kirjasto joka lukusyvennyksineen muistuttaa Aallon kirjastorakennuksia, esimerkiksi Viipurin kirjastoa.
Julkisivumateriaaleina käytettiin punatiiltä, kuparia ja mustaa graniittia. Rakennus suunniteltiin yksityiskohtia myöten huolellisesti ja sisätiloissa on lukuisia uniikkeja valaisimia, kalusteita sekä variaatioita aiemmin muissa kohteissa käytetyistä huonekaluista. Sisätiloissa käytettiin myös eri värisiä sauvatiiliä.
Suunnittelu- ja rakennustyöt jatkuivat vuodesta 1953 aina vuoteen 1957 saakka. Kokonaisuuteen kuuluu 310 huonetta ja 22,500m2.
