Sunilan sulfaattiselluloosatehdas ja asuinalue (1936–38, 1947, 1951–54) on laajin Alvar Aallon alkuperäisten suunnitelmien mukaan toteutunut kokonaisuus. Aalto sommitteli tehdasyhdyskunnan asemakaavan kesällä 1936. Hän sijoitti tehtaan kallioiselle saarelle ja sirotteli asuinalueen mantereen puolelle metsään, luoden samalla Suomen ensimmäisen metsälähiön. Hanke on edelleen harmoninen esimerkki aikansa yhteiskunnallisesti virittyneestä rakentamisesta ja rakennustekniikan mahdollisuuksista ja saavutuksista.
Ensimmäinen rakennusvaihe 1936-37 käsitti yhdyskunnan asemakaavan, tehtaan, keskuslämmitysyksikön ja asuinrakennukset sekä saunan. Tehdasalueen suunnittelussa Aalto työskenteli Aulis Kairamon, tehtaan tuotantoteknologiasta vastaavan insinöörin kanssa. Tuotantoprosessin tarpeet määrittelivät suurelta osin rakennusten koon ja sijoittelun, mutta Aallon kädenjälki näkyy yksittäisissä rakennuksissa ja näiden massojen kokonaissommittelussa, joka mukailee kallion korkeuseroja. Alueen sisäänkäynnin yhteyteen keskusaukiolle Aalto sijoitti punatiilisen pääkonttorirakennuksen.
Asuinalueella Aalto toteutti onnistuneesti 1930-luvun modernistisen arkkitehtuurin ihannetta rakennusten sijoittelusta avoimesti valoisuuden, puhtaan ilman ja ilmansuuntien mukaan. Luonto ja maastonmuodot ohjasivat rakennusten sijoittelua, joten rakennukset eivät muodostaneet lainkaan katutiloja tai kadut korttelirakennetta. Erityyppiset ja -kokoiset asunnot sijoittuivat luontevasti metsäisille kummuille tehdasyhteisön hierarkian mukaisesti.
Pienimmätkin huoneistot toteutettiin uudenaikaisin keittiö-, wc- ja parvekeratkaisuin; tällainen työväenasuntojen varustelutaso oli Suomessa uutta.