”Tekijä on pyrkinyt täyskirkolliseen muotoon, johon sosiaaliset toimintamuodot kompromissivapaasti liittyisivät. Kirkosta on tällöin tullut päämotiiviltaan kolmen kirkkosalin muodostama perättäinen ryhmä. Saleja voitaisiin nimittää A, B, C, joista A on varsinainen sakraalihuone ja muut kirkkosalit liitetään siihen liikkuvilla seinillä tarpeen mukaan. Arkioloissa B ja C toimivat seurakuntatarkoituksiin käytettynä. Kussakin salissa on vajaa 300 istuinpaikkaa, täysikokoisena noin 800 paikkaa. — Luterilainen kirkollinen jumalanpalvelus edellyttää kolme arkkitehtonista pääkohtaa: alttarin, saarnatuolin sekä musiikkia ja kuoroa palvelevan urkuparvekkeen. Kaikki kolme ovat sijoitettuina kolmioryhmityksenä pääkirkkoon. Jos pidämme saarnaa ja sen kuuluvaisuutta luterilaisen kirkon tärkeimpänä ja vaikeimpana akustisena probleemana vie tämä loogisesti epäsymmetriseen kirkkorakennelmaan.”

Kirkkosalin jakaminen kolmeen osaan antoi Aallolle tilaisuuden korostaa kolminaisuutta myös laajemmassa, teologisessa yhteydessä. ”Tornissa on kolmoismotiivi, sen yläosa on kolmiosainen ja levenee ylöspäin. Tällä muodolla on tekijä pyrkinyt arkkitehtooniseen kuvaan, joka mahdollisimman selvästi erottautuisi ympäristöä sangen voimakkaasti hallitsevista tehtaiden savupiipuista. Komiosainen motiivi jatkuu kirkon sisään, kolmea kirkkosalia kattavien holvien muodossa. Alttarilla on tämä kolmiosainen motiivi pyritty keskittämään kolmeen vaatimattomaan valkoiseen ristiin.”

Kirkossa on viisi sisäänkäyntiä, jotta jokaiseen kolmeen osaan voidaan kulkea häiriöttä. Alttariosaa voidaan myös käyttää siunauskappelina, joten siitä on seremoniallinen uloskäynti ulos mäntyjen suojaamalle hautausmaalle. Kirkkorakennus kokonaisuudessaan on tiiltä ja rautabetonia kuparikattoineen.