Jyväskylän yliopisto
Alvar Aallon suunnitteleman Jyväskylän yliopistokampuksen pääosan muodostavat 1950-luvulla Jyväskylän kasvatusopillista korkeakoulua (JKK) varten suunnitellut rakennukset. Voittaneen kilpailuehdotuksen pohjalta syntynyt kokonaisuus pohjautuu amerikkalaiselle campus-periaatteelle.
Alun perin se käsitti korkeakoulun opetusta ja hallintoa palvelevan päärakennuksen ja kirjaston, harjoituskoulun, ruokala- ja asuntolarakennuksen, kaksi voimistelurakennusta, ylioppilaskunnan rakennuttaman uimahallin, jota on sittemmin laajennettu useaan otteeseen, ja lisäksi henkilökunnan asuinrakennuksen sekä lämpökeskuksen. Aallon alkuperäinen kokonaisuus muodostaa avoimen kaaren, jonka keskelle sijoittuu urheilukenttä.
1960-luvun puolivälissä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskunta rakensi alueen kaakkoispuolelle erilliselle tontille Aallon piirtämän ylioppilastalon. JKK:n muututtua yliopistoksi alueen lounaisosaan pystytettiin seuraavan vuosikymmenen taitteessa Aallon suunnittelema liikuntatieteen laitosrakennus.
Kaupungin halki kulkevalle harjulle sijoittuva alkuperäinen kampuskokonaisuus toi 1950-luvulla pääosin 1880-luvulta peräisin olevien seminaarirakennusten viereen tuulahduksen nk. modernia arkkitehtuuria. Aallon kampusrakennuksissa on kuitenkin lukuisia viitteitä arkkitehtuurin historian perinteeseen aina antiikista lähtien, joten ne itse asiassa viittaavat paljon kauemmas historiaan kuin Seminaarinmäen aiemmat rakennukset.
Eri käyttötarkoituksia palvelevat 50-luvun rakennukset muodostavat yhtenäisen mutta rikkaan kokonaisuuden. Niissä on käytetty runsaasti vastakohtapareja kuten avoimen ja suljetun pinnan, tumman ja vaalean värin, hämärän ja valoisan tai matalan ja korkean tilan muodostamia vastakohtaisuuksia. Päärakennuksen lämpiön, juhlasalin ja porrashallin muodostama jännitteinen tilasarja on tästä hyvänä esimerkkinä. Rakennuksia hallitsevan punatiilen lisäksi päämateriaaleina ovat puu ja lasi sekä osin graniitti. Tässä arkaaiseksi mieltyvässä materiaalimaailmassa päärakennuksen sisätilojen marmori, keraamiset sauvat ja eri jalopuulajit korostavat rakennuksen hierarkkista erityisasemaa.
Alkuperäisten kasvatusopillisen korkeakoulun rakennusten käyttötarkoitusta ja sisätiloja on sittemmin osittain muutettu.
1960-luvun käyttöarkkitehtuuria edustava ylioppilastalo on vuosien varrella kokenut runsaasti muutoksia, ja sen alkuperäinen sisäilme on kadonnut. Alueen muista rakennuksista poikkeaa liikuntatieteen laitosrakennus, joka on valkeaksi rapattu ja heijastelee Aallon myöhäiskaudelle tyypillisiä piirteitä. Rakennuksen arkkitehtonisesti tärkeimmät tilat ovat sisääntulohalli kahvioineen ja portaikkoineen.
Vuonna 1992 valtioneuvoston päätöksellä suojeltu Jyväskylän yliopston Seminaarenmäen rakennuskokonaisuus käsittää seminaari-, korkeakoulu- ja yliopistorakentamisen historiaa eri kausilta. Alvar Aallon rakennuksilla on kokonaisuudessa arkkitehtonisesti merkittävin osa.
Teksti: Päivi Lukkarinen
