Aallon alkuperäinen suunnitelma vuodelta 1966 näytti kirkon jo lopullisessa muodossaan, mutta myöhemmin sitä täydennettiin perusteellisemmalla suunnitelmalla vanhainkodista ja lastentarhasta. Suunnittelu jatkui 1969 ja jälleen 1975, aina vuoteen 1980 saakka.
Kuten Seinäjoella, Aalto sommitteli kirkon eteen suljetun aukion, johon suurina kirkollisina juhlapäivinä voisi kokoontua tuhatpäinen seurakunta. Hän myös ajatteli, että itse kirkko, johon tavallisesti mahtuu 200 ihmistä, voitaisiin tarvittaessa jakaa suurella liukuseinällä pienoiskirkoksi ja maallisiin tilaisuuksiin sopivaksi saliksi. Pohjana on epäsymmetrinen, hieman kiilanmuotoinen basilika, jonka epätavallinen holvijärjestelmä muodostuu portaittain asetetuista pitkittäissuuntaisista palkeista. Niiden pystypinnat on kiillotettu, joten koko kirkko kylpee valkoisten holvien heijastamassa valossa. Holvijärjestelmää kannattelevat epäsymmetriset betonikaaret ovat sukua Aallon puisille huonekaluille.
Kirkon kuorin vasemmalla puolella on sakasti, joka samalla muodostaa osan kirkkoherran asuntoa.
Kastekappeli sijaitsee hieman kuoria alempana. Siitä on ulkopuolelta havaittavissa kattolyhty sekä joen suuntaan antava ikkuna. Viiden pystysuuntaisen betonilevyn muodostama kellotorni kohoaa esipihan kaukaisimmassa laidassa. Toinen pihan pitkistä sivuista on erotettu muurilla joen uomasta, toista rajaa pylväikkö ja vaatimaton seurakuntakeskus kerho- ja kokoushuoneineen.
