Tämä sivusto käyttää evästeitä. Evästetieto tallennetaan selaimeen ja tietoja käytetään käyttäjän tunnistamiseen ja yksilöintiin. Voit tällä sivulla muuttaa tapaa, jolla sallit tai kiellät evästeiden käytön.
2. 12.
maanantai
3. 12.
tiistai
4. 12.
keskiviikko
5. 12.
torstai
6. 12.
perjantai
7. 12.
lauantai
9. 12.
maanantai
10. 12.
tiistai
11. 12.
keskiviikko
12. 12.
torstai
13. 12.
perjantai
14. 12.
lauantai
16. 12.
maanantai
17. 12.
tiistai
18. 12.
keskiviikko
19. 12.
torstai
20. 12.
perjantai
21. 12.
lauantai
23. 12.
maanantai
24. 12.
tiistai
25. 12.
keskiviikko
26. 12.
torstai
27. 12.
perjantai
28. 12.
lauantai
30. 12.
maanantai
31. 12.
tiistai
1. 1.
keskiviikko
2. 1.
torstai
3. 1.
perjantai
4. 1.
lauantai
30. 1.
torstai
31. 1.
perjantai
1. 2.
lauantai
3. 2.
maanantai
4. 2.
tiistai
5. 2.
keskiviikko
6. 2.
torstai
7. 2.
perjantai
Ola Kolehmainen tunnetaan suurista abstrakteista arkkitehtuurikuvistaan, jotka kannustavat tarkkailemaan ympäristöä uusin silmin. Kaikkialla on pysäytettävissä olevaa kauneutta. Maaliskuussa Alvar Aalto -museossa avataan Kolehmaisen uusimpia teoksia esittelevä näyttely.
Suurissa kuvapinnoissa näkyy muotoja, värejä ja heijastuksia. Jotkut ovat etäisesti tunnistettavia. Toiset herättävät kysymysmerkkejä. Monet Ola Kolehmaisen uusimmista teoksista kiinnittyvät Aallon rakennuksiin ja jatkavat näin hänen jo 1990-luvulla aloittamaansa Alvar Aallon rakennusten kommentointia. Rakennuksiin perehtyminen on kuljettanut Kolehmaista vuosien ajan Paimion parantolasta Villa Maireaan, Säynätsalon kunnantalolle, Imatralle, Jyväskylän kohteisiin ja viimeksi myös Viipurin kirjastoon. Monien muiden nykyvalokuvaajien lailla Kolehmainen käy vuoropuhelua paikallaan seisovien, mutta valaistusolosuhteissa jatkuvasti ja arvaamattomalla tavalla muuttuvien rakennusten kanssa.
-Uutta ja minulle kiinnostavaa on teoksien sisällön muuttuminen. Työskentelyni on ohjannut uudistamaan omaa kieltäni, Kolehmainen sanoo. Viimeisen vuoden aikana hän on työskennellyt Alvar Aalto -museon arkistossa ja käynyt läpi mittavan määrän arkistomateriaalia. Arkistossa on maailman suurin kokoelma valokuvia ja Aallon originaalipiirustuksia. Eniten Kolehmaista ovat kiinnostaneet esimerkiksi valotusvirheiden vuoksi hylätyt kuvat – sellaiset, jotka on syystä tai toisesta säilytetty, mutta joita ei ole käytetty.
Arkistossa istuminen ja rakennusten kuvaaminen ovat vaikuttaneet toisiinsa. Kuvien selaaminen ja uudelleen katsomisen rituaali ovat Kolehmaiselle entuudestaan tuttuja menetelmiä, mutta arkistoa hän on käyttänyt nyt ensimmäistä kertaa systemaattisesti. Arkistossa aika on konkreettisella tavalla läsnä.
-Olen siirtänyt katseeni arkistosta suoraan todellisuuteen ja takaisin, Kolehmainen kertoo.
Aallon rakennukset ovat ikonisia. Niitä ei ole Kolehmaisen näkökulmasta mielekästä kuvata yksi yhteen, todellisina. Materiaalien oma luonne on luja. Esimerkiksi tiiltä Kolehmainen luonnehtii ”vaikeasti murrettavaksi”. Kuvaaminen on hidasta, yhden kuvan tekemiseen voi Kolehmaisen mukaan mennä vuosi. Hän hakee teoksissaan mielessä syntyvää tila-aikakokemusta. Syvimmillään hän tavoittaa sen vähäeleisesti ja helpon näköisesti, pysäyttämällä pinnat, muodot, värit ja valon uudeksi tilavaikutelmaksi. Samalla hän ohjaa kokemustamme jostain olemassa olevasta lisäten siihen uuden kerroksen.
Ola Kolehmainen on tiedotusvälineiden tavattavissa keskiviikkona 14.3. klo 13 Alvar Aalto -museossa.
Lisätietoja: museonjohtaja Susanna Pettersson, p. 040 7360 699
Lehdistökuvat ja haastattelupyynnöt: museolehtori Mari Murtoniemi, p. 0400 254 708, mari.murtoniemi@alvaraalto.fi