Suunnitelmat noudattivat ajan vallitsevan tyylisuunnan, ns. pohjoismaisen klassismin henkeä, joskin suurin osa julkisivujen koristeellisista yksityiskohdista karsiutui rakentamisen edetessä. Katujulkisivun tärkeimmät koristeet olivat katonrajan friisi sekä pääsisäänkäynti.

Vuonna 1929 valmistunut suojeluskuntatalo oli luonteeltaan monitoimitalo, jonka tilaohjelma oli syntynyt rakennuttajaosakkaiden tarpeista ja pyrkimyksestä saada talo kannattavaksi vuokrattavien liiketilojen avulla. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat elokuvateatteri, ravintolan keittiö ja kaupungin ensimmäinen kauppahalli. Toiseen, ns. juhlakerrokseen Aalto oli sijoittanut ”sala azurraksi” (sininen sali) nimeämänsä juhlasalin näyttämöineen, ravintolan ja siihen liittyvän ulkoterassin sekä tilat pankille. Kolmas ja neljäs kerros oli pyhitetty kokonaan suojeluskuntien ja lottien käyttöön.

Jyväskylän suojeluskuntatalo edustaa Aallon tuotannossa vaihetta, jolloin hänen arkkitehtuurikäsityksensä alkoi lähestyä modernismia. Pohjaratkaisussa Aalto oli jo irtautunut klassismin tiukasta symmetriasta ja tulkitsi rakennuksen sisätiloissa toiminnallisten vaatimusten mukaista vapaata ja joustavaa pohjakaavaa. Sisustusratkaisut olivat rationaalisia – kauppahallin interiöörissä käytetyt bauhausvaikutteiset groteskikirjasimet, kiiltävä nikkeli ja maitolasi enteilivät jo tulevaisuuden materiaalivalintoja. Rakennuksen julkisissa tiloissa käytettyjä, tanskalaisen suunnittelijan Poul Henningsenin standardilamppuja voidaan pitää Aallon myöhemmän valaisinsuunnittelun esikuvina ja innoittajina. Juhlasalin sisustuksessa käytettiin ensimmäistä kertaa Aallon suunnittelemaa pinottavaa rivituolia.

Keski-Suomen Suoja Oy:n taloudellisten vaikeuksien seurauksena rakennus siirtyi jo vuonna 1934 valtion omistukseen. Siitä asti Valtiontalona tunnettu rakennus on ollut jatkuvien muutosten alaisena ja alkuperäinen huonejako on lähes täysin hävitetty.