Kolmestatoista arkkitehtuurikohteesta muodostuva Aalto Works -sarja on nimetty osaksi UNESCO:n maailmanperintöä. Kokonaisuus nostaa keskeiseen rooliin Alvar, Aino ja Elissa Aallon modernin arkkitehtuurin, jolle on leimallista humaani suunnitteluote. Päätös maailmanperintöluetteloon  hyväksymisestä tehtiin UNESCO:n maailmanperintökomitean tapaamisessa Etelä-Korean Busanissa 26.7. ja se toi Suomelle kahdeksannen maailmanperintökohteen nykyisten seitsemän lisäksi. 

Aalto Works -sarja koostuu kolmestatoista rakennuksesta tai rakennusryhmästä, joita yhdistää modernismi, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittyminen ja inhimillinen näkökulma.

”UNESCO:n maailmanperintölistalle nimeäminen on selkeä osoitus siitä, että Aaltojen elämäntyö nähdään tärkeänä paitsi kansallisen, myös kansainvälisen arkkitehtuuri- ja muotoiluhistorian jatkumossa ja me saamme olla tästä Suomessa ylpeitä, iloitsee  maailmanperintökomitean tapaamiseen paikan päällä osallistunut Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh. 

Aalto Works sarjan -kohteet ovat:
Paimion parantola, 1929–33, Paimio
Sunilan tehtaan asuinalue, 1936–38, 1947, 1951–54, Kotka
Alvar Aallon kotitalo, 1935–36, Helsinki
Villa Mairea, 1938–39, Pori
Säynätsalon kunnantalo, 1949–52, Jyväskylä
Jyväskylän yliopisto, Aalto -kampus, 1951–71, Jyväskylä
Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, 1951–87, Seinäjoki
Muuratsalon koetalo, 1952–54, Jyväskylä
Kulttuuritalo, 1952–58, Helsinki
Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo, 1953–57, Helsinki
Alvar Aallon ateljee, 1954–55, 1962–63, Helsinki
Kolmen Ristin kirkko, 1956–58, Imatra
Finlandia-talo, 1962/1967–75, Helsinki

UNESCO:n maailmanperintölistalle nimetyt kohteet on tunnustettu merkittäväksi osaksi ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä.

”Pitkäjänteinen valmistelutyö on kantanut hedelmää. Aaltojen perintö on saanut arvostetuimman maailmanlaajuisen tunnustuksen, joka arkkitehtuurille voidaan myöntää,” sanoo Lindh.

Aaltojen luomistyön keskiössä humaani suunnitteluote

Arkkitehti Alvar Aallon (1898–1976) arkkitehtuuri ja muotoilu on kansainvälisesti tunnettua. Hänen läheisimmät yhteistyökumppaninsa, Aino Aalto (1894–1949) ja Elissa Aalto (1922–1994), sekä muut Aallon arkkitehtitoimistossa työskennelleet arkkitehdit ja suunnittelijat ovat olleet tärkeässä roolissa mittavan tuotannon luomisessa.

Aalto Works -sarjan 1920–80 -luvuilla suunnitellut rakennukset sijaitsevat seitsemällä eri paikkakunnalla ja edustavat erilaisia rakennustyyppejä. Rakennukset ovat vastanneet asumisen, yhteisöllisen elämän sekä työ- ja perhe-elämän tarpeisiin. Koulutuksen, kunnallisen demokratian, julkisten palvelujen ja päätöksenteon, sosiaali- ja terveyspalvelujen, hengellisen elämän ja vapaa-ajan kysymyksiä on pyritty ratkaisemaan arkkitehtuurin keinoin.

1900-luvun modernismin aikakaudella korostui ajatus viihtyisien ja toimivien arkiympäristöjen merkityksestä kaikille, sosiaalisesta asemasta, varallisuudesta, terveydentilasta, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Kansalaisten hyvinvointi oli tärkeässä roolissa yhteiskunnan kehittymisessä ja modernista arkkitehtuurista ja muotoilusta tuli osa suomalaista identiteettiä. Rakennusten kalustus ja valaistus sekä yhteys ympäröivään maisemaan ovat erottamaton osa Aaltojen arkkitehtuuria.

Taustalla pitkä ja monivaiheinen valmistelutyö

Aaltojen arkkitehtuurin nimeäminen UNESCO:n maailmanperintölistalle on pitkäjänteisen ja monivaiheisen valmistelutyön tulos, jonka juuret ulottuvat 40 vuoden taakse. Sunilan tehdasta ja asuinaluetta ehdotettiin Suomen aieluetteloon jo vuonna 1986. Paria vuotta myöhemmin Villa Mairea nostettiin mietinnöissä Sunilan rinnalle, mutta kumpikaan ei lopulta päätynyt Suomen aieluetteloon. Sen sijaan 2004 päivitettyyn aieluetteloon lisättiin Paimion parantola, jota esitettiin maailmanperintöluetteloon, mutta joka ei kuitenkaan edennyt komiteakäsittelyyn vuonna 2006.

Tämän jälkeen syntyi ajatus Aaltojen arkkitehtuurin sarjakohteesta ja Aalto Works -esitys lisättiin UNESCO:n maailmanperinnön kansalliseen aieluetteloon vuonna 2021. Varsinaisen esityksen valmistelusta vuosina 2022–2024 vastasi opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Museovirasto, tiiviissä yhteistyössä Alvar Aalto -säätiön, Suomen ICOMOS ry:n, Aalto -kohteiden omistajien, kaupunkien sekä eri viranomaisten kanssa. Aalto Works -esitys luovutettiin UNESCO:n maailmanperintökomitealle 1.2.2025.

Maailmanperintöluettelossa on tällä hetkellä 1 248 kohdetta, jotka ovat kulttuurikohteita, luontokohteita tai näiden yhdistelmiä. Suomi on allekirjoittanut UNESCO:n yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta vuonna 1987, jonka jälkeen maailmanperintöluetteloon on hyväksytty Suomesta kaikkiaan seitsemän kansallisen maailmanperintöstrategian kohdetta. Kohteet ovat Vanha Rauma (1991), Suomenlinna (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäki (1999), Struven astemittausketju (2005) ja Merenkurkun saaristo (2006).

Mitä UNESCO:n maailmanperintöstatus merkitsee?

UNESCO:n maailmanperintösopimuksen tavoitteena on tunnistaa, suojella ja säilyttää maailmanlaajuisesti merkittävää kulttuuri- ja luonnonperintöä kansainvälisen yhteistyön avulla.  Maailmanperintökohteet sitoutuvat toiminnallaan rakennusperinnön suojeluun ja säilyttämiseen tuleville sukupolville.

”Arkkitehtuuri ja muotoilu ovat olennainen osa Suomen maakuvaa ja nimityksen myötä suomalaisen suunnittelun kansainvälinen arvostus ja tunnettuus nousee merkittävästi, vahvistaen Suomen asemaa suunnitteluosaamisen kärkimaana”, avaa Alvar Aalto -säätiön museonjohtaja Jukka Savolainen.

”Aalto Works -sarjan nimeäminen maailmanperintöluetteloon korostaa rakennetun kulttuuriperinnön merkitystä ja vahvistaa suomalaisen modernin arkkitehtuurin ja muotoilun sekä kulttuurin ja hyvinvointiyhteiskunnan tunnettuutta. Se luo uusia mahdollisuuksia kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön monella eri saralla, kuten rakennusperinnön, suojelun, opetuksen ja kasvatuksen sekä kulttuurimatkailun parissa”, Savolainen lisää. 

Aalto Works -sarjakohde edustaa suomalaista 1900-luvun modernia arkkitehtuuria, jota ei ennestään UNESCO:n maailmanperintölistalta löydy. Näin ollen se täydentää listaa, jossa kansainvälisen modernin arkkitehtuurin kohteista ovat mm. Le Corbusierin 17 rakennuksen sarja (2016) sekä Frank Lloyd Wrightin 8 rakennuksen kokonaisuus (2019).

”Kansainvälisen modernismin viitekehyksessä Aaltojen töille on leimallista rakennusten sisä- ja ulkotilojen, tilasarjojen, hienovaraisten yksityiskohtien ja rikkaan materiaalimaailman uudenlainen muotokieli, joka toimii siltana historiallisen ja modernin, kansallisen ja kansainvälisen välillä”, tiivistää Tommi Lindh.

Lisätietoja Aalto Works -kokonaisuudesta ja sen kohteista löytyy Alvar Aalto -säätiön verkkosivuilta Alvar Aalto ja maailmanperintö.

Lisätietoja ja yhteydenotot:
Alvar Aalto -säätiö
Viestintäpäällikkö Mirkka Vidgrén
puh. 040 168 5142
mirkka.vidgren@alvaraalto.fi

Toimitusjohtaja Tommi Lindh
puh. 044 562 1625
tommi.lindh@alvaraalto.fi

Valokuvat:
Alvar Aallon ateljee (1954–55, 1962–63). Julkisivu sisäpihan puolelta. Kuva Maija Holma © Alvar Aalto -säätiö.

Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, 1951–87. Interiöörikuva kaupunginkirjaston lainaussalista vuodelta 1965. Kuva Eva ja Pertti Ingervo © Alvar Aalto -säätiö.

Alvar Aallon kotitalo, 1935–36. Näkymä ateljeesta. Kuva Maija Holma © Alvar Aalto -säätiö.

Lakeuden Risti -kirkon riippuvalaisin. Seinäjoen hallinto- ja kulttuurikeskus, 1951–87. Kuva Maija Holma © Alvar Aalto -säätiö.