Tämä sivusto käyttää evästeitä. Evästetieto tallennetaan selaimeen ja tietoja käytetään käyttäjän tunnistamiseen ja yksilöintiin. Voit tällä sivulla muuttaa tapaa, jolla sallit tai kiellät evästeiden käytön.
12. 5.
maanantai
13. 5.
tiistai
14. 5.
keskiviikko
15. 5.
torstai
16. 5.
perjantai
17. 5.
lauantai
18. 5.
sunnuntai
19. 5.
maanantai
20. 5.
tiistai
21. 5.
keskiviikko
22. 5.
torstai
23. 5.
perjantai
24. 5.
lauantai
25. 5.
sunnuntai
26. 5.
maanantai
27. 5.
tiistai
28. 5.
keskiviikko
29. 5.
torstai
30. 5.
perjantai
31. 5.
lauantai
1. 6.
sunnuntai
2. 6.
maanantai
3. 6.
tiistai
4. 6.
keskiviikko
5. 6.
torstai
6. 6.
perjantai
7. 6.
lauantai
8. 6.
sunnuntai
Alvar Aallon suunnittelema Suomen paviljonki Venetsian biennaalissa valmistui 1956. Lokakuussa 2011 myrsky kaatoi puun biennaalipuistossa olevan pienen sinisen paviljongin päälle vahingoittaen kattorakenteita ja vinouttaen koko rakennusta.
Hyvin pian rakennuksen kiinteistönhuollosta vastaava Senaatti-kiinteistöt päätti, että paviljonki voidaan ja se pitää kunnostaa. Pääsuunnittelijaksi ja töiden johtajaksi nimitettiin paikallinen arkkitehti Gianni Talamini. Vaikka rakennus on pienikokoinen, rakenteiden uudelleen asentaminen oli erittäin haastava tehtävä. Arkkitehti Talaminin rooli projektin onnistumisessa oli ratkaiseva: hän suunnitteli työt taitavasti ja – mikä tärkeintä – oli aina väsymättä ja innostuneena itse paikalla työmaalla.
Pienimpiinkin yksityiskohtiin kiinnitetyn huomion ja kaikkien projektiin osallistuneiden tekemän yhteistyön ansiosta Aalto-paviljongin kunnostusta voidaan pitää esimerkillisenä restaurointihankkeena.
Tämä on luultavasti ollut paviljongin laajin ja perusteellisin kunnostus: ensinnäkin historiallisen tutkimuksen suhteen, toiseksi siitä syystä, että lähes koko rakenne irrotettiin ja asennettiin takaisin, ja kolmanneksi koska rakennuksesta poistettiin siihen sen elinkaaren aikana lisätyt lukuisat kerrokset vieraita materiaaleja. Tämän arkeologista tutkimusta muistuttaneen työn ansiosta oli mahdollista lukea monia paviljongin historian kappaleita, joita ei ole koskaan kirjattu paperille. Nämä päivittäiset löydöt ovat olleet hyvin mielenkiintoinen palkinto siitä kovasta työstä, jota restauroinnin suorittaminen hyvin ja aikataulussa pysyen on vaatinut.
Yhdeksän kuukautta kestäneiden töiden jälkeen paviljonki vihdoin avattiin uudelleen juuri ajoissa 13. kansainvälistä arkkitehtuurinäyttelyä varten.
– Gianni Talamini, arkkitehti
Suomen näyttely vuoden 2012 biennaalissa hyödyntää poikkeuksellisella tavalla paviljongin sisätilojen kauniita puupintoja, joista restauroinnin yhteydessä poistettiin aiemmat paksut maalikerrokset ja jotka jätettiin näkyville näyttelyä varten. Se, miten restaurointi toteutettiin, on luettavissa suoraan kattorakenteista ja seinistä samoin kuin paviljongissa olevalta tiedotustaululta. Tulevaisuudessa kattotuolit ja pinnat maalataan ja seinät verhotaan maalattavalla kankaalla, kuten aikaisemminkin.
Tiedustelut:
johtava arkkitehti Tuula Pöyhiä, tuula.poyhia@alvaraalto.fi, puh. +358 50 378 5385
Alvar Aalto -museo
Gianni Talaminin koko artikkeli paviljongin restauroinnista (englanniksi).
Tietoa Venetsian paviljongista
Rakennettu 1956 väliaikaiseksi paviljongiksi taidenäyttelyitä varten
Suunnittelu: 1955–56, arkkitehti Alvar Aalto, avustava suunnittelija arkkitehti Elissa Aalto
Koko: 110 m²/ 315 m3
Tärkeimmät aiemmat peruskorjaukset: 1976 arkkitehti Fredrick Foghin johdolla, 1993 arkkitehti Panu Kailan johdolla
Nyt toteutettu peruskorjaus:
Rakennuttaja: Senaatti-kiinteistöt , Suomi/DI Juha Niemelä ja projektinhallinnan konsulttina DI Harri Ilomäki ja DI Anu Kuoppamäki (A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy, Suomi)
Restaurointibudjetti: 0,250 M€
Suunnittelu ja työnjohto: arkkitehti Gianni Talamini, San Fior, Italia
Lujuuslaskelmat: DI Enrico Bortolato, Venetsia, Italia
Rakennusurakoitsija: Bio-House S.r.l., Montebelluna, Italia
Restaurointiaika (rakennustyöt): 18.6. – 26.8.2012
Tärkeimmät projektiin osallistuneet tahot:
[Suomi]
– Senaatti-kiinteistöt
– Alvar Aalto -säätiö
– Suomen arkkitehtuurimuseo
[Italia]
– Venetsian kaupunki
– Sopraintendenza per i Beni Architettonici e Paesaggistici
– La Biennale di Venezia