Alvar Aalto puun ulottuvuudet

Näyttely Alvar Aalto -museon Galleriassa 5.11.200921.3.2010

Alvar Aalto tunsi puun ominaisuudet ja osasi hyödyntää puumateriaalia laajasti ja monipuolisesti omassa tuotannossaan. Aallon puun käyttö oli rikasta, kauniin sulavalinjaista ja aisteihin vetoavaa. Erityisesti sisätilojen detaljeissa materiaalia on käytetty tavalla, joka kutsuu koskettamaan.

Luonto oli Aallolle innoittaja. Hän otti usein rakennusta ympäröivän luonnon osaksi arkkitehtuuria - maisema astui sisään ikkunanäkymien kautta tai rakenteissa käytetyn puumateriaalin välityksellä. Vanhan kannon orgaaninen muoto saattoi innoittaa rakennuksen vapaamuotoisen pohjakaavan ja julkisivujen suunnitteluun, kuten Lapuan maatalousnäyttelyn Metsäpaviljongissa (1938).

Aalto ammensi virikkeitä puurakentamisen historiasta ja muokkasi traditiota uudelleen. Perinteiset suomalaiset hirsisalvokset, pärepunokset, puiset vesikourut ja pisteaidat saivat Aallon piirustuspöydällä yllättäviäkin muotoja. Säynätsalon kunnantalon ja Jyväskylän yliopiston ruokala Lozzin kattoon näkyville jätettyjen puurakenteiden esikuvat voi löytää jo Italian renessanssiajan kirkkosaleista.

Rakennusten akustisia haasteita pohtiessaan Aalto kehitti erilaisia puisia elementtejä pehmentämään ääntä tilassa. Kenties tunnetuin esimerkki tästä on Viipurin kirjaston luentosalin plastinen paneelikatto, jonka variaation löydämme Keski-Suomen museon pienestä luentosalista. Detmeroden kirkon ja Finlandia -talon kamarimusiikkisalin sisäkattojen verhouksessa käytettiin irrallisia akustisia puupaneeleita, jotka ovat kuin veistoksia.

Puun ulottuvuuksia -näyttely kertoo Alvar Aallon mestarillisesta tavasta käyttää puuta.