Valaisimet -työpaja






 << Valaisimet-näyttelyyn

Alkuhämärä

Ennen tulen valjastamista ja sähkövalon käyttöönottoa ei ihmiskunnalla ollut mahdollisuutta säädellä elämänrytmiään keinotekoisen valaistuksen turvin. Auringonvalo rytmitti vääjäämättä ihmisen toimintaa. Kun tervasoihdut, kynttilät ja öljylamput otettiin käyttöön, mahdollistivat ne työskentelyn ja liikkumisen myös pimeässä. Sähkön aikakausi alkoi, kun amerikkalainen Thomas Edison keksi hehkulampun vuonna 1879 ja maailman ensimmäinen sähkölaitos perustettiin New Yorkiin vuonna 1882. Samana vuonna sähkövalo syttyi ensimmäisen kerran myös Suomessa, Finlaysonin kutomosalissa Tampereella. Jyväskylään "sähkötehdas" rakennettiin vuonna 1902, ja jo seuraavana syksynä kaupungin katuja valaisivat katulamput, joita Alvar Aalto saattoi ihastella muuttaessaan 5-vuotiaana Jyväskylään.

Suomen olosuhteissa valaisimilla on erityisen tärkeä rooli. Pitkän ja pimeän syys- ja talvikauden aikana keinovalaistus mahdollistaa liikkumisen, sosiaalisen kanssakäymisen ja työskentelyn. Aalto kuului sukupolveen, joka vietti nuoruutensa kynttilöiden ja öljylamppujen hämärässä loisteessa.

Alvar Aallon opiskeluaikana (1916-1921) Suomen Teknillisen Korkeakoulun (Helsingin Teknillisen korkeakoulun) tiloja valaisivat kaasuvalaisimien lisäksi valoteholtaan 15 W hehkulamput. Näiden valojen loisteessa Alvar Aalto piirsi ensimmäiset valaisimensa osallistuessaan Polin (Polyteknikkojen Yhdistyksen talo) valaisinkilpailuun. Aalto voitti kilpailun, minkä seurauksena tuolloin suunnitellut kattokruunut valaisevat yhä rakennuksen juhlasalia. Valaistuksen suunnittelu kuului arkkitehdin opintoihin ja oli oleellinen osa arkkitehdin työtä 1920-luvulla.

Suurin osa kaikista Aallon suunnittelemista valaisimista on sähkövalaisimia, mutta varhaistuotantoon kuuluu useita kynttilänjalkoja, lampetteja ja kynttelikköjä.

TEHTÄVÄ - valaistussuunnitelma

Päivänsäde ja menninkäinen -laulu (sanat tehtävän alla) kertoo kahdesta erilaisesta hahmosta, joista toinen on valon lapsi ja toinen rakastaa yötä. Kumpi sinä olet? Pidätkö kevätillan hämärästä vai helmikuun kirkkaista hangista? Liikutko aktiivisemmin illalla vai aamulla?

Valo koetaan yksilöllisesti. Jotkut meistä viihtyvät loistelampun, toiset kynttilän loisteessa. Millaisia haasteita tämä asettaa valaistus- ja valaisinsuunnittelulle? Entä jos päivänsäde ja menninkäinen muuttavat yhteiseen asuntoon? Miten valaistussuunnittelu voisi edesauttaa molempien viihtyvyyttä?

Tee kotiisi tai valitsemaasi kohteeseen valaistussuunnitelma, jossa otat huomioon mahdollisimman tarkasti kaikkien tilan käyttäjien tarpeet ja mieltymykset. Käytä hyväksesi pohjapiirrosta, johon merkitset valonlähteet. Huomioi yleisvalo ja kohdevalaistus. Piirrä ja maalaa yksityiskohtaisia tunnelmakuvia asunnon valaistusolosuhteista ja valaisimista.

Työskentelyn pohjaksi sopii minkä tahansa huoneiston pohjapiirros, mutta tutuista tiloista on helpompi luoda mielikuvia. Mieti tarkasti millaisia toimintoja ja valaistustarpeita eri tiloihin liittyy.

Päivänsäde ja menninkäinen

Sanat ja sävellys: Reino Helismaa

Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi juuri aikoi lentää eestä sen,
kun mennikäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mut en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa,
on pimeässä helppo taivaltaa.
Jää kanssani, niin kotiluolaan näytän sulle tien,
ja sinut armaakseni vien!"
Säde vastas: "Pekko kulta,
pimeys vie hengen multa,
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä, niin en hetkeäkään elää saa".

Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on,
ja toinen yötä rakastaa.
Anttolan, Äänekosken ja Pylkönmäen kirkkojen kynttilänjalat


Pylkönmäen kirkon lampetti


Toivakan kirkon kynttelikkö


Polyteknillisen opiston piirustussali


Polyteekkarien talon kattokruunu



Sähkövalo - uusi haaste

25 vuotta hehkulampun keksimisen jälkeen sähkövalo valaisi miljoonia koteja ympäri maailmaa. Samaan aikaan rakennusten sähkötekninen suunnittelu sekä sähkövalaisimien ja -laitteiden teollinen valmistaminen saivat alkunsa. Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön verkossa oli vuonna 1890 noin 800 ja kymmenen vuotta myöhemmin noin 22 000 hehkulamppua. 1900-luvun alussa hehkulamput tilattiin ulkomailta, mutta niitä korjattiin kotimaassa. Suomen Sähkölampputehdas (myöh. Airam) perustettiin vuonna 1921.

Alvar Aalto kohtasi merkittävän ammatillisen haasteen, sähkövalon, aloittaessaan Jyväskylän työväentalon suunnittelun vuonna 1924. Tuolloin Suomessa elettiin vielä aikaa, jolloin taidekäsityöläiset valmistivat valaisimet arkkitehdin piirustusten mukaan. Työväentalon valaisimien sijoittelussa ja rakenteessa on havaittavissa sekä lampeteille että öljylyhdyille tyypillisiä piirteitä. Valonlähde oli uusi, mutta puitteet vanhat.
Aalto innostui työväentalon valaisimien suunnittelusta siinä määrin, että ylimitoitti O.Y. Taito A.B:lle tehdyn valaisintilauksen ja sai, asian tultua ilmi, perustella tekoaan yksityiskohtaisesti rakennuksen tilaajalle.

Tanskassa, jossa valaisinsuunnittelija Poul Henningsen työskenteli, sähköteknisten laitteiden myynti oli aloitettu jo vuonna 1892. Henningsenin valaisimet saivat kultamitalin Pariisin kansainvälisessä taideteollisuusnäyttelyssä vuonna 1925, ja niiden markkinointi aloitettiin seuraavana vuonna. Aalto tutustui Henningseniin vuonna 1928 ja tilasi PH-valaisimet tekeillä oleviin rakennuksiinsa, kuten Muuramen kirkkoon ja Jyväskylän suojeluskuntataloon. Henningsenin valaisimia voidaan pitää Aallon myöhemmän valaisinsuunnittelun esikuvina ja rationaalisen valaisintuotannon lähtökohtana.

TEHTÄVÄ – varjostin ja valaisin

Kun asetat hehkulampun roikkumaan kattoon ilman varjostinta, voit kuvitteellisesti hypätä yli 100 vuotta ajassa taaksepäin. Tuolloin hehkulamppu oli uusi keksintö ja sähkövalaisinsuunnittelu vasta aluillaan. Hehkulamppuun liittyvät haasteet ovat kuitenkin ennallaan. Millä keinoilla valon suuntaamiseen voi vaikuttaa? Miten valotehon voi optimoida ja samalla estää häikäisyn? Miten lampusta heijastuvan valon väriin voi vaikuttaa? ­- Näiden ongelmien parissa valaisinsuunnittelijat ovat työskennelleet hehkulampun keksimisestä saakka.

Tartu haasteeseen ja ratkaise ongelmat parhaaksi katsomallasi tavalla. Rakenna lampunvarjostin vaikkapa kierrätysmateriaaleista. Suunnittele varjostin niin, että saat kiinnitettyä sen hehkulampun kantaan tai sähköjohtoon. Kokeile, miltä varjostin näyttää valon ollessa päällä. Hehkulampulla kaksi ominaisuutta, joiden kanssa on oltava erityisen varovainen: sähkö ja lämpö. Älä aseta itse tehtyjä lampunvarjostimia pysyvästi paikoilleen.

Lampunvarjostimen lisäksi voit suunnitella valaisimia ja valaisinperheitä, joihin kuuluu pöytä-, katto ja jalkalamppuja.

Päästäksesi alkuun valaisimien suunnittelussa, tutustu www-sivuilla esiteltyihin Alvar Aallon valaisimiin. Valaisinliikkeet, julkiset rakennukset ja oma koti tarjoavat hyviä mahdollisuuksia tutkia valaisimien rakenteita, materiaaleja, muotoja ja värejä. Kiinnitä huomiota myös mittasuhteisiin, sijoitteluun, valotehoon, valon väriin ja valon suuntaamiseen. Väri- ja muotoideoita voit etsiä esimerkiksi juures- ja hedelmätiskiltä, hattukaupasta tai eläintarhasta! Tee luonnoksia ja pienoismalleja.

Valo ja lämpö liittyvät aina yhteen. Myös tämä seikka on huomioitava valaisinsuunnittelussa.
Auringon valo on kuumaa, aivan kuten kynttilän, kaasuvalon, öljylyhdyn, hehkulampun ja loisteputken tuottama valo. Miksi valoon liittyy aina lämpö?

Hehkulampun toimintaperiaate. Opetushallitus/etälukio/Kemian kurssi/Mirja Karjalainen: www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia/kirjasto/lamppu.html

Jyväskylän työväentalon lämpiön pääoven valaisin


Jyväskylän työväentalon seinävalaisin 'simpukka'


Jyväskylän työväentalon ulkovalaisin, luonnos


Aurinko arkkitehtuurissa

Aalto käytti vuosisadan alulle tyypillistä opalisoitua, ympärisäteilevää pallovalaisinta sekä Turun Sanomien talossa että Viipurin kirjastossa 1930-luvulla. Samaan aikaan Paimion parantolan osalta hän siirtyi kohti uusia, suljetumpia ja heijastuspintoihin perustuvia valaisinratkaisuja, jotka liittyivät yhä kiinteämmin arkkitehtuuriin. Paimion parantolan ruokasalin valaisimen oleellinen osa on puolipallon muotoinen kattoon kovertuva 'heijastuskuoppa'. Potilashuoneiden valaisimet perustuvat kattoon maalatun heijastuspinnan käyttöön.

Luonnonvalon ja keinovalon käytön lisäksi parantolan fyysistä ja psyykkistä ilmapiiriä valaisee heleän keltainen lattia. Ratkaisu voidaan tulkita Aallon sisäiseksi intuitioksi, jonka mukaan värillä on merkittävä rooli yksilön viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Yhtäältä voimme ajatella koko rakennuksen olevan 'yhtä suurta valaisinta', jonka valonlähteenä on aurinko ja heijastuspintoina vaaleat seinät sekä keltainen lattia. Rakennus loistaa sisäistä valoa ja jakaa avosylin auringolta lainaamaansa energiaa.

Varsin pian, jo vuonna 1933, Paimion parantolaan suunniteltuja valaisinmalleja markkinoitiin niiden valmistajan O.Y. Taito A.B:n myyntiluettelossa. 1930-luvulla Oy Artek Ab markkinoi sekä Aalto-valaisimia että -huonekaluja. Valaistustyö Ky valmisti valaisimia vuodesta 1952 vuoteen 1975. Tämän jälkeen valmistusoikeudet siirtyivät Valaisinpaja Oy:lle. Myös Airam Oy ja Idman Oy valmistivat Aallon valaisimia. Louis Poulsen & Co (Tanska), joka oli aloittanut yhteistyön Henningsenin kanssa 1920-luvulla, valmisti joitakin Aallon valaisinmalleja 1950-luvulla.


TEHTÄVÄ – rakennuksen pienoismalli

Valaistuksella on hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta merkittävä rooli. Aalto suunnitteli Paimion parantolan ”lääketieteelliseksi instrumentiksi”, jonka tarkoituksena oli kohentaa potilaiden olotilaa ja mielialaa. Voimme ajatella, että kaikki rakennukset toimivat käyttötarkoituksensa mukaisina instrumentteina.
Millaisia instrumentteja konserttitalon tai virastotalon tulisi olla? Miten valaistus tulisi suunnitella, jotta se palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla rakennuksen käyttötarkoitusta?

Rakenna kuvitteellisen rakennuksen pienoismalli. Mieti, mikä on rakennuksen käyttötarkoitus ja millaisia toimintoja sekä tiloja rakennuksessa on. Asemoi rakennus mielessäsi ilmansuuntiin nähden. Käytä pienoismallia tehdessäsi pahvin ja puutikkujen lisäksi muovikalvoa, kuultopaperia ja foliota, jotta saat rakennettua valoa läpäiseviä ja heijastavia pintoja. Keksi ratkaisuja, joilla saat luonnonvalon johdatettua rakennuksen sisäosiin. Halutessasi voit tehdä pienoismalliin sähkösuunnitelman keinovalaistukselle ja rakentaa valaisimien pienoismalleja. Koeta saada valo palvelemaan rakennuksen käyttötarkoitusta.

”Lääketieteellinen instrumentti”, Paimion parantola: www.alvaraalto.fi/alvar/buildings/paimio/paimio.html

Paimion parantola, potilashuoneen seinävalaisin


Paimion parantolan ruokasalin valaisin


Paimion parantolan portaikko


Duetto päivänvalolle ja sähkölle

Nykyistä sähkötekniikkaa hyväksi käyttäen on mahdollista valaista tiloja arkkitehtonisilla ratkaisuilla, jotka eivät välttämättä lainkaan sisällä yksittäisiksi kappaleiksi miellettäviä valaisimia. Keinovalo voidaan sijoittaa anonyymisti rakennuksen seiniin, lattiaan tai kattoon. Yksittäiset valaisimet voidaan nähdä toisinaan jopa ongelmallisina. Aallon oivallus sijoittaa valaisimet ulos kattoikkunoiden yläpuolelle tai kattoikkunoiden sisään, kuten hän Kansaneläkelaitoksessa (1953-59) teki, ratkaisi kekseliäällä tavalla päivänvalon ja sähkövalon sijoittamiseen ja suuntaamiseen liittyvän ongelman. Kansaneläkelaitoksen valaisin- ja valaistussuunnittelussa Aalto käytti hyväkseen ammattimaisen rentoa, kekseliästä ja leikkisää variointikykyään. Rakennuksessa on useita 'herkullisia' versioita samasta valaisinmallista.


TEHTÄVÄ – tee mitä haluat

Alvar Aalto perehtyi valon ominaisuuksien tutkimiseen arkkitehtuurin ja muotoilun kautta. Sinä voit valita suunnaksesi minkä tahansa kiinnostavan lähestymistavan. Valoa löytyy kaikkialta.



Ympäristömme on täynnä erilaisia valoilmiöitä.

Voit tarkkailla ympäristöäsi eri vuodenaikoina ja merkitä muistiin tai valokuvata valoilmiöitä. Kärsivälliset tarkkailijat voivat kirjoittaa romaanin tai tehdä videon ’auringon noususta auringon laskuun’. Luonnonvalo muuttuu vuodenajan, vuorokaudenajan ja sään mukaan. Huomion arvoista on myös se, että kuu ja tähdet heijastavat auringon valoa. Jos jatkat tarkkailua yöllä, saatat nähdä revontulet, kaupungin värivalot, tähdenlennon tai kiiltomadon.



Valo ja pimeä vuorottelevat päivittäin puheessamme.

Nyt sytytti! Valopää! Oot sä vähä pimee? Loistavaa! Vähä himmeetä! Keksi lisää esimerkkejä ja mieti, millaisessa merkityksessä sanontoja käytämme. Mitä niillä tarkoitamme? Myös runoista ja laulujen sanoista löydät kielikuvia, jotka kertovat elämän valo- ja varjopuolista sekä luonnonvalon ilmenemismuodoista. Voit itse ryhtyä lauluntekijäksi tai runoilijaksi.



Valo muodostaa varjoja.

Katsele ympärillesi. Etsi tummimmat varjot ja valoisimmat paikat. Saatat huomata, että kappaleilla ja muodoilla on valoisa ja varjoisa puolensa. Mistä ympärilläsi oleva valo on peräisin? Auringosta, kattovalaisimesta vai televisiosta? Kun olet selvittänyt valon suunnan, sinun on helpompi tunnistaa myös kappaleiden pimeät puolet ja varjot. Voit tutkia valoa ja varjoa piirtämällä ja maalaamalla. Kun otat värit esille, ole tarkkana, sillä valolla ja varjolla on aina oma värinsä.

Kansaneläkelaitoksen valaisin


Kansaneläkelaitoksen valaisin


Kansaneläkelaitoksen valaisin

Kansaneläkelaitoksen kattoikkuna ja valaisimet


Heureka!

Yksi valaisinsuunnittelijoiden ikuisuuskysymyksistä on, kuinka suunnitella valaisin, jonka valoteho tulee mahdollisimman tehokkaasti hyväksikäytetyksi, mutta joka ei häikäise katsojaa. Alvar Aalto ratkaisi ongelman kehittämällä häikäisysuojan, jonka metallisauvat katkaisevat näköakselin suuntaiset valonsäteet. Keksintöä kuvataan patenttihakemuksessa seuraavasti: "Tämän keksinnön tarkoituksena on sellaisen valaisimen aikaansaaminen, jota katsoja tulematta häikäistyksi voi katsoa kaikilta käytännön puitteissa kysymykseen tulevilta suunnilta, ja jossa tästä huolimatta valolähteestä tuleva valo voidaan käyttää hyödyksi mahdollisimman tehokkaasti" (Patentti N:o 35162, Patentti- ja rekisterihallitus 1966). Käsikranaatin nimellä tunnetusta valaisimesta on tehty useita erilaisia versioita. Kuvassa malli, jossa on patentoitu häikäisysuoja.


TEHTÄVÄ – loista!

Luonnonvalon ja sähkövalon ohella voimme puhua myös ihmisten sisäisestä valosta. Millä tavoin sinä loistat tai haluaisit loistaa? Säteily ei ole ainoastaan merkittävien taiteen- ja tieteentekijöiden yksinoikeus. Kaikilla meillä on sisällämme hehkulamppu, jonka valo loistaa silmistämme innostuessamme tai ollessamme iloisia. Erikoista tässä valossa on se, että osan sen tarvitsemasta energiasta tuottavat kanssaihmiset. Sisäisen valon energianlähteenä ovat kannustavat sanat ja huomaavaiset eleet. Keksi uusia keinoja ja kokeile, miten saat kanssaihmisten silmät loistamaan.

Omaan sisäiseen valoosi voit tutustua sulkemalla silmäsi ja kuvittelemalla olevasi hehkulamppu. Onko valotehosi 40 W vai 100 W vai vielä enemmän? Jos huomaat, ettei energiasi riitä lampun sytyttämiseen, hakeudu ystävällisen kanssaihmisen seuraan saadaksesi kannustavaa lisäenergiaa. Ensiavuksi voit lukea Sinä olet tähti –laulun (sanat alla) kannustavat sanat.

Huolehdi siitä, että ihmiset ympärilläsi saavat mahdollisuuden loistaa!

Sinä olet tähti

Sanat ja sävellys: Kauko Röyhkä

Sinun säteilys on luonnonlahja,
vapauta se, ja anna leiskua.
Jos et säteile niin taivas alkaa tukehtua
ja painuu hiljaa kasaan,
lai lai lai lai lai lai.

Sinun olentos on luonnon ihme,
upea kuin kaunein kristalli.
Sut on tehty elään vapaudessa,
kokeilemaan ja käyttään järkeä,
lai lai lai lai lai lai.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Sinun kehosi on instrumentti,
hienompi kuin mikään tietokone.
Sä voit liikkuu sillä paikast' toiseen,
rakastella, ja katsoo maisemia,
lai lai lai lai lai lai.

Sinun elämäsi kuuluu sulle,
kukaan ei saa koskaan määräillä sua.
Hyvin moni haluais ottaa pois
sun säteilysi, ja käyttää itse sitä.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Miks sä valitat et sull' ei oo,
tai sinä et voi, tai sull' ei anneta?
Miks sä tuijotat vain ikkunasta
betonia ja parkkipaikkoja?
Lai lai lai lai lai lai.

Mene tuonne, siell' on suuri metsä:
kanervia, männyn neulasia.
Kato ylös niin näet puiden latvat,
avaruudet, vievät linnunradat.

Tyttö, sinä olet tähti,
ja loistat vielä, loistat meille vielä.
Poika, sinä olet tähti,
ja loistat niin kuin Venus aamulla on kaunein.

Tyttö, sinä olet tähti ...
Poika, sinä olet tähti ...

Käsikranaatti, patentoitu malli

Käsikranaatti, jonka mukaan valaisin on saanut lempinimensä




© Alvar Aalto -museo 2005