"Suomalainen koivu kunniaan" ¹	<< Tuoli-näyttelyyn Kuumat sanat on merkitty taustavärillä
Alvar Aalto liittyi jäseneksi Suomen Koristetaiteilijoiden liitto Ornamoon vuotta ennen arkkitehdiksi valmistumistaan, vuonna 1920. Kiinnostuksesta esinesuunnitteluun kertoo myös taidemaalari, lasitaiteilija Henry Ericssonin kanssa taideteolliseen suunnitteluun erikoistuneen toimiston perustaminen. Yrityksen menestymisestä ei juurikaan näy merkkejä. Kaksikymmentäluvun alkuvuosilta Aallon arkistossa on olemassa vain jokunen huonekalusuunnitelma. Työskentely muotoilun parissa jatkui aiempaa vilkkaampana Jyväskylässä, jonne Aalto perusti arkkitehtitoimiston vuonna 1923. Hän suunnitteli huonekaluja tuttavilleen ja sukulaisilleen, otti osaa ainakin yhteen kilpailuun ja sai tehtäväkseen julkisten tilojen sisustuksia.² Muotoilijan kutsumustaan nuori arkkitehti sai toteuttaa lisäksi hänelle korjattavaksi uskottujen kirkkojen interiöörien koristelussa ja kalustuksessa.	¹ Näin otsikoi 1934 arkkitehti, kriitikko Gustaf Strengell (1875-1937) lehtiartikkelinsa, jossa hän kuvaili Aallon huonekalujen saamaa positiivista mainetta ulkomailla. Strengell, Gustaf, 1934. Suomalainen Koivu kunniaan. Kansan kuvalehti nr. 4. ² Merkittävin näistä suunnitelmista oli Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan juhlahuoneiston sisustaminen vuonna 1924. Sen Aalto toteutti yhdessä vaimonsa, arkkitehti Aino Marsio- Aallon (1894-1949) kanssa, kuten monet muutkin varhaiset suunnitelmansa. Hämäläis-Osakunta, piirustukset AAA 91/1-91/17 ja 91/103.
Aallon aloitellessa arkkitehdin ja muotoilijan uraansa suomalaisessa suunnittelussa ei ollut havaittavissa juurikaan tyylillistä yhteneväisyyttä - elettiin eklektismin aikaa. Aalto, kuten muutkin, lainaili aiheita ja teemoja oman suunnittelunsa tueksi. Anttolan kirkon (1924-26) alttarin kynttilänjalat saivat muotonsa barokista ja olivat itse asiassa muunnelma edeltäjistään. Taideteollisuusyhdistyksen piirustuskilpailuun (1924/25) lähetetyssä ehdotuksessa on motiivit etsitty koloniaali-tyylistä.³ Hämäläis-Osakunnan juhlahuoneiston huonekaluista (1924) voi löytää piirteitä useammalta aikakaudelta.	³ Arkkitehti Igor Herler on käsitellyt asiaa perinpohjin ansiokkaassa artikkelissaan "Early furniture and interior designs". Herler, Igor, 1984. Early furniture and interior designs. Alvar Aalto Furniture. Editor: Juhani Pallasmaa. Espoo.
Eri tyylisuuntien lainaaminen oli Aallolla hyvin tietoista. Artikkelissaan 'Menneiden aikojen motiivit' hän tunnustautuukin historiallisten tyylien ihailijaksi. Samalla hän suorastaan kehotti hyödyntämään eri tyylisuuntien muotovarantoa, kuitenkaan unohtamatta esi-isiemme kädentaitoja.⁴ Samansuuntaisia ajatuksia viestii hänen kommenttinsa Iltalehdessä: Oma antiikkimme on varmastikin parasta ja kauneinta mitä yleisölle voimme tarjota sen maun kasvattamiseksi...⁵	⁴ Alvar, Aalto, 1922. Menneitten aikojen motiivit. Arkkitehti 1922, ss. 24-25. ⁵ Alvar A-o (Alvar Aalto). Suomalaisia koteja. Kuvajulkaisu, kustantaja Werner Södeström Oy. Iltalehti 17.2.1922.
Historistiset motiivit katosivat kuitenkin melko nopeasti Aallon suunnitelmista, niin arkkitehtuurista kuin muotoilustakin. Marraskuussa 1927, Manner-Eurooppaan suuntautuneen matkansa jälkeen hän toteaa sanomalehti Sisä-Suomelle kansallisen rakennustaiteen kärsineen lopullisen tappionsa vastustajalleen uudelle 'homogeeniselle' yleismaailmalliselle arkkitehtuurille.⁶ Aalto sovelsi tietämystään suunnitellessaan Turun Sanomien toimitaloa muutaman kuukauden kuluttua. Myöskään arkkitehdin muuttunut käsitys huonekalusta ei poikennut eurooppalaisten virkaveljien näkemyksistä: kevyt, halpa, kaikkien kansanluokkien saatavissa oleva, helposti puhdistettava ja kestävä esine.⁷	⁶ Alvar Aalto standardisoinnista rakennustaiteessa. Kansallinen rakennustaide kärsinyt lopullisen tappion. Sisä-Suomi 5.11.1927. ⁷ x (----). Nykyajan arkkitehtuuri ja kodin sisustus. "Olemme luopuneet koristeellisesta muotoajattelusta kodinsisustuksessa." Arkkit. Alvar Aalto esittää mielipiteitään. Uusi Aura 21.10.1928.
Määritellessään edellä mainitulla tavalla toimittajalle huonekalun olemusta Aalto istui uuden asuntonsa työhuoneessa Turussa Saksasta tilattujen Thonet-huonekalujen keskellä. Hän oli muuttanut toimistoineen Turkuun marraskuussa 1927 uusien työtehtävien houkuttelemana. Siellä hän oli myös maantieteellisesti lähempänä niitä ruotsalaisia ja mannereurooppalaisia ystäviään, joihin oli vastikään tutustunut. Aalto muuttui sangen nopeasti pikkukaupunkilaisesta kosmopoliitiksi, joka saattoi kehaista toimittajalle vanhassa kotikaupungissaan pistäytyessään nauttineensa juuri "aamukahvin Pariisissa, aamiaisen Amsterdamissa, päiväkahvin Hampurissa ja päivällisen Malmössä".⁸	⁸ Jammu (----). Mitä arkkitehti Aallolle kuuluu. Sisä-Suomi 18.8.1928.
Aallon oli kuitenkin tyydyttävä jonkin aikaa ihailemaan muiden suunnittelemia tyyppihuonekaluja. Hänen Lounais-Suomen Maalaisten taloon suunnittelemiaan huonekaluja (1928) ei toteutettu, eikä hänen ehdotuksiaan Thonet-Munduksen kilpailussa Berliinissä (1929) huomioitu. Turun messuilla ⁹ O.y. Huonekalu- ja Rakennustyötehdas A.b:n osastolla oli näytteillä Aino ja Alvar Aallon suunnittelema makuuhuoneenkalusto (kaksi sänkyä ja yöpöytää, pukeutumispöytä ja peili, vaatekaappi, pikkupöytä ja kaksi tuolia). Nämä mahongista valmistetut, kromatulla metallilla niukasti koristellut, käsityönä valmistetut huonekalut ovat kuitenkin lähempänä Art Decon tyyliominaisuuksia kuin standardihuonekaluja.	⁹ Messut järjestettiin Turun kaupungin täyttäessä 700-vuotta vuonna 1929. Messurakennusten arkkitehteinä olivat Alvar Aalto ja Erik Bryggman (1891-1955).
Kaluston valmistaneelta Huonekalu- ja Rakennustyötehtaalta oli jo vuonna 1928 tilattu teatteriravintolan kalusteet Aallon suunnittelemaan Lounais-Suomen Maalaisten taloon. Ilmeisesti kyseisellä työmaalla syntyi positiivinen kontakti tehtaan johtajan, puuseppä Otto Korhosen ja Alvar Aallon välillä. Se ei johtanut ainoastaan yhden makuuhuoneen kaluston syntymiseen, vaan yhteistyöhön, jonka tulokset ulottuvat tähän päivään.¹⁰ Ensimmäinen yhteinen saavutus oli Otto Korhosen suunnitteleman ja Aallon paranteleman yksinkertaisen puutuolin kultamitalipalkinto Suomen messujen laatukilpailussa vuonna 1930. Tämä nk. rivituoli oli esillä ilman suunnittelijan nimeä Huonekalu- ja Rakennustyötehtaan osastolla. Pinottavalle tuolille oli haettu patentti marraskuussa 1929 Otto Korhosen nimelle.¹¹	¹⁰ Tehdas valmistaa edelleen Aalto-huonekaluja. Tehtaan nimi on ollut vuodesta 1966 Huonekalutehdas Korhonen Oy. Sitä johtaa Otto Korhosen pojanpoika Jukka Korhonen. ¹¹ Kauppa- ja Teollisuusministeriön Patenttiasiaintoimisto. Patentti n:o 14869. PRH
Syksyllä 1930 avatussa Pienasuntonäyttelyssä ¹² esiteltiin Aaltojen sisustamassa huoneistossa metalliputkijalkainen tuoli, jonka istuin-selkänoja oli taivutettua vaneria. Korhosen tehtaalla laaditussa luettelossa mainitaan 'rautajalkainen tyyppituoli'.¹³ Kyseessä saattoi olla malli, jota syksyllä 1930 esiteltiin. Jyväskylän suojeluskuntataloon taas oli tarjottu Huonekalu- ja Rakennustyötehtaan nimissä tuolia 'niklatuilla metallijaloilla'.¹⁴ Alvar Aallon ja Otto Korhosen yhteistyö tuolimallien kehittelyssä oli käynnistynyt.	¹² Näyttelyn pääarkkitehti oli Alvar Aalto. ¹³ Irrallinen luettelo. 31.12.1929. HKA ¹⁴ Tarjous. 10.7.1929. AAA
Jostain syystä Aalto oli etsinyt vuoden 1930 aikana putkihuonekaluilleen valmistajaa Helsingistä, siinä kuitenkaan onnistumatta.¹⁵ Hän palasi Otto Korhosen tehtaalle Turkuun ja ystävykset jatkoivat kokeilujaan. Tuloksia saatettiin esitellä vuonna 1932 Rakennuspäivien tyyppivalmisteiden näyttelyssä. Näytteille tuotiin nk. joustava tuoli puu- tai metallijalkaisena.¹⁶ Tuolien istuimet oli valmistettu ohuista, päällekkäin liimatuista puulevyistä, vanerista, joka oli taivutettu muotissa halutun malliseksi. Kun puulevyjen määrää lisättiin kylliksi, voitiin muotissa taivuttaa kantavia kehiä ja jousia tuolien jaloiksi. Metallijalat taivutettiin putkesta ja maalattiin. Työ teetettiin alihankintatyönä turkulaisessa Aug. Louhen Rautasänkytehtaassa.	¹⁵ Standertskjöld 1992, ss. 97. Sandertskjöld, Elina 1992. Alvar Aalto's standard drawings 1929-1932. Acanthus 1922. The art of standards. Museum of Finnish Architecture. s.l. ¹⁶ Brummer 1932. ss. 70-71. Brummer, 1932. Aalto-istuin. Domus nr. 3.
Metallijalkaisista tuoleista valittiin tuotantoon kaksi mallia. Nojatuoli, jonka käsinojat oli 'viilletty' irti istuimen vanerista ja 'nostettu' ylös sekä Pienasunto-näyttelyssä esitelty käsinojaton 'tyyppituoli'. Sille haettiin patentti Alvar Aallon nimellä marraskuussa 1932.¹⁷ Kokonaan puusta valmistettujen tuolien perusmalleja oli kaksi: niin kutsuttu kehä- ja jousituoli. Jousituolin selkänoja saattoi olla matala tai korkea, vanerinen tai jousitettu ja kankaalla verhoiltu. Kehätuolin malleista vaneri-istuiminen on ehkä maineikkain Aalto-tuoli. Sitä valmistettiin myös jousitettuna ja kankaalla verhoiltuna. Näitä erilaisia joustavia tuoleja käytettiin Aallon suunnitteleman Paimion tuberkuloosiparantolan sisustuksessa.	¹⁷ Kauppa- ja Teollisuusministeriön Patenttiasiaintoimisto. Patentti n:o 16222. PRH
Otto Korhonen ja Aalto jatkoivat puuntaivutuskokeilujaan ja tekivät nerokkaimman keksintönsä taivuttaessaan massiivipuuta. Huonekalun jalaksi aiotun puunkappaleen pää sahattiin auki 'viuhkaksi', välit täytettiin liimaan kastetuilla faneriliuskoilla ja taivutettiin lämmön avulla haluttuun muotoon. Liiman kuivuttua muoto säilyi. Näin valmistettu jalka voitiin kiinnittää suoraa ruuveilla pöydän kannen tai tuolin istuimen alle. Yksinkertainen kiinnitystapa mahdollisti todellisen sarjatuotannon. Ensimmäiset näin valmistetut huonekalut olivat pyöreäkantinen pikkupöytä ja kolmijalkainen jakkara. Ensimmäisen kerran huonekalut esiteltiin lontoolaisessa Fortnum and Mason -tavaratalossa vuonna 1933. Lontoon näyttelyn oli järjestänyt Aallon ystävä arkkitehtuurikriitikko Philip Morton Shand (1988-1960). Hän oli kirjoittanut useita artikkeleita Aallon arkkitehtuurista ja halusi nyt näyttää ystävänsä muotoilua kotimaassaan. Näyttely oli menestys ja Aalto-huonekalujen myynti pääsi alkuun Englannissa.¹⁸	¹⁸ Myytävistä huonekaluista painettiin luettelo vuonna 1934. Finmar Limited. London. S.W.I. 44 Ranelagh Road. Helsingfors. 1934.
Sveitsiläinen huonekaluliike Wohnbedarf AG oli ottanut jo vuonna 1932 tuotantoonsa Aallon pienasuntonäyttelyyn suunnitteleman metalliputkijalkaisen tuolin ja vuodesohvan - tosin linjakkaammiksi muunneltuina.¹⁹ Puisia Aalto-huonekaluja tuotettiin Suomesta myyntiin Zürichiin ja Baseliin ainakin jo vuonna 1934.²⁰ Huonekalujen lisääntyneen kysynnän vuoksi perustettiin vuonna 1935 Artek OY/AB:n hoitamaan ulkomaan vientiä. Artekissa katsottiin myös tärkeäksi julistaa 'propagandaa järkiperäisen asumisen ja sisustamisen puolesta'.²¹ Like hoitaa edelleen Aallon suunnittelemien huonekalujen markkinoinnin ja myynnin. Aallon tuolloinen huonekalusuunnittelu oli - yhtä hyvin kuin hänen arkkitehtuurinsakin - läheistä sukua aikansa modernismille. Kevyitä, hygieenisiä, vähäeleisiä huonekaluja valmistettiin kaikissa Euroopan maissa ja monet modernismin edustajat katsoivat lähes velvollisuudekseen niiden suunnittelun. Runsaasta tarjonnasta huolimatta Aallon huonekalut herättivät ihailua ja tulivat usein palkituiksi kansainvälisissä näyttelyissä. Hänen metalliputkihuonekalunsa poistuivat sangen nopeasti tuotannosta, mutta kokonaan puusta valmistettuja malleja tuotetaan edelleen. Tarkoituksenmukaisuuden ja taiteellisuuden vaatimusten lisäksi Aallon huonekaluihin voitiin puumateriaalin ansiosta liittää pehmeys ja miellyttävyys. Mutta sen lisäksi, että Aalto kykeni yhdistämään huonekaluihinsa kyseiset ominaisuudet, hänellä oli toinenkin lahjakkaan muotoilijan ominaisuus - muuntelun taito. Hän kehitteli jousen ja kehän teemaa vielä 40-luvulla, luoden niistä uusia huonekaluja. Myöskään massiivipuun taivuttaminen ei jäänyt yhden jalan keksinnöksi. Vuonna 1947 voitiin esitellä kahteen eri suuntaan taivutetun jalkatyypin (nk. y-jalka) varaan rakennetut pöydät ja tuolit. Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ja Helsinkiin valmistuvan Kansaneläkelaitoksen kalustukseen kuuluivat nk. viuhkajalkaiset jakkarat ja pöydät. Tämä 'jalostetuin' jalkatyyppi (1954) on itse asiassa viiden päästään auki sahatun hoikan jalan kimppu (nk. x-jalka).	¹⁹ Katalog schweizerischer Typenmöbel 1925-1935, s.159, 188. Schweizer Typenmöbel 1925-1935. Redaktion: Verena Rentsch. Zürich. 1989. ²⁰ Wohnbedarf järjesti vuonna 1934 Aalto-huonekalujen näyttelyn, jonne painettiin luettelo. das neue holzmöbel aalto wohnbedarf. s.l.. s.a.. ²¹ ARTEK OY/AB. s.11. Arkkitehti 1936, nr.3. Artekin perustivat arkkitehdit Aino ja Alvar Aalto, rouva Maire Gullichsen (1907-1990) ja fil.maisteri Nils-Gustav Hahl (1904-41)
Alvar Aallolle arkkitehdin työ oli jakamaton kokonaisuus. Siihen kuuluivat yhtä hyvin kaupunkikeskusten kuin huonekalujen, lasien, valaisimien ja ovenpainikkeiden suunnittelu. Hän saattoi mutkattomasti nimittää tuolin jalkaa arkkitehtonisen pylvään pikkusiskoksi²², niin läheistä sukua hänelle olivat arkkitehtuuri ja muotoilu.	²² Utställning Alvar Aalto: Konstruktiv form. Ab Nordiska Kompaniet. Stockholm. 1954